lauantai 1. huhtikuuta 2017

day 10 - millit ja tuumat kehyksissä


 Olipahan taas erilainen jännä päivä in Trumpland! Rich lähti aamusta ettimään meille uutta langatonta modeemia, koska täs oli ollu jo viikon ajan ongelmia saada yhteyttä kyseiseen laitteeseen, ja jos sai yhteyden, niin se todennäköisesti pätkäisi itsensä vähintään 2 minuutin kohdalla. Tuskaa soitella puheluita ja jo ihan tätä blogia kirjoittaa kun kuvia ei pysty lataamaan ton ongelman takia :/

Tosiaan, mä jäin asemalle odottelee Grahamia, jonka piti tulla hakemaan mut puolenpäivän aikoihin kehysostoksille. Back Storyhan tässä oli sellainen, että se oli kuullu/huomannu, että 8.4. alkaen pidetään joku tällainen "erikoisen taiteen näyttely" (tai mikä lie vähän harvinaisempia aiheita käsitteleviä ja ihan tuntemattomia artisteja mukaansa haluava tilaisuus) ja pyys mua tuomaan omia töitäni sille esille. Noh, mä ja Graham olla oikeastaan tavattu vuosia vuosia sitten netin taidepalstoilla (dA) ja siten se ties, että mä oon tehnyt maalauksia ja piirroksia lihansyöjäkasveista. Toin sitten tänne mukanani muutamia töitä, joista sit valitsin kolme A5 kokoista, vuosimallia 2013 vesivärityötä. Hommahan oli nyt saada töille kehys ja mikä lie toi "takakartonki".
Kehys löyty A.C Moore liikkeestä, siis jokaisen käsillänäprääjän unelmakauppa!  Jäin ihan monttu auki kattomaan että mitääää kaikkea pientä askartelutavaraa ne täällä myykään! Graham lunasti alennuskupongillaan kehyksen ja valkoisen taustakartongin. Mä sentään lähdin kaupasta pari vesiväripaperikansiota, ja paketillisen siveltimiä mukanani. Lahjoitin samalla kassalla ollessani $2 johonkin lastenhoitokeskukseen, mihin liekään! :DD Aika normisti ne täällä kysyy, vähän kuin meillä Suomessa ottoautomaatilla, että haluaako lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.

 Sit kurvattiin Grahamille, jonka porukat oli kotona, ja jonka isä sitten alkoi laskelmoimaan kuinka mukava homma tosta taustakartongin leikkaamisesta tulee, koska ne käyttää tuumia eikä millimetrejä! Eli niille ei A5 oikein sano yhtään mitään, ja mitat onjkin niillä jotain 5 3/4 tai 7 1/2. Iiihan outoja! Siihen kehykseen joka me valittiin piti tulla vielä kolme aukkoa (koska kolme työtä). Ei muut kuin mittailee double triple check! Ekan kartonkikehyksen mitat meni vähän ohi, joten piti tehdä toinen, ja sinä oli taas ongelmana, että  leikkurin terä meni vähän omia menojaan eikä tehnyt aina suoraa jälkeä.
Lisäksi koska tää mun keissi oli heille vielä niin "spesiaali", niin tauluun piti saada tuplatausta - eli ekakas tumma tausta jonka päälle vaalea tausta. Mä kattelin vierestä ja ajattelin että näinkö se oikeaoppisesti tehdään. Grahamin isä on ymmärtääkseni kehystänyt tosi paljon, ja niitten talossa onkin paljon taidetta alakerta lukuun ottaen, missä on läjäpäin kehyksiä ja muuta kehystyskamaa - eli lähes "ammattilainen työssä".
 
 Ei mitään hajua kuinka kauan kehystyksessä meni, onneks sain syödä heillä mikronuudeleita, niin ei tarvinnu nähdä nälkää :D Mut hei siitä tuli tosi hieno!  Kaikista vasen on Sarracenia flava var. rugelii, keskimmäisessä Nepenthes mikei ja oikeimmassa Sarracenia leucophylla ja Dionaea muscipula (aka kärpäsloukku). Taulu jäi heille, jotta me vietäis se vasta maanantaina itse taidenäyttelypaikkaan. Sitten kiittelyiden jälkeen istuuduttiin autoon ja mä sain mietittävästi seuraavan kysymyksen: mennäkö takaisin asemalle (MBRS) vaiko Grahamin kavereille viettää ilta. Ööö. Kelasin hetken kumpi olis jännempi vaihtoehko ja valitsin jälkimmäisen. HAhahaha. Kyllä nyt täällä ollessa saa olla vähän seikkailumielinen ja kun kuitenkin tiedän, että asemalta ei aina pääse ihmisten ilmoille!

No ei se mitään. Ajeltiin jonnekin naapurustoon, portaat ylös (Heillä oli postilaatikkoluukut alimmassa kerroksessa! Miksei Suomessa ole?!?) ja ovi aukes sellaiseen opiskelijakämppään. Ei kai siinä nyt mitään ihmeempiä, neljä tyttöö ja yks poika oli sielä. Me pelattiin öö  Mario Carttia, jotain ihme kokkauspeliä Xboxilla ja Unoa, ennen kuin kaikille tuli nälkä, ja tilattiin netin kautta jostain Italialaisesta mestasta ruokaa, jonka joku sitten kävi hakemassa. Pesto-kana-panini kiitos, kello kun oli jo 21! Pelattiin vielä ihan jotain häröä Ultimate Chicken Horse-peliä mistä tuli kyllä parhaimmat (sadistiset) naurut. Kuulemma yks sen kämpän tyypeistä oli ollu tekemässä sitä peliä. Ja se oli siis moninpeluuta. Asemalla oltiin jossain vähän ennen puolta yötä, ja Rich kertoi vielä hereillä ollessaan, ettei ollut saanut uutta ostamaansa modeemia toimimaan, joten oli pistänyt vanhan laitteen takaisin. Ja sehän näyttäisi toimivan - toistaiseksi.

Nyt siis löytyy vesiväripaperia, ja mun omat vesivärit on täällä, joten voin alkaa taiteilemaan! Sellanen päivä siis :---)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti