day 25 - hengellinen pääsiäinen

Amerikkalaista omakotitaloaluetta

Joo todellakin oli :D

Eli pääsiäinen tänään ja meijän oli tarkoitus suunnata nokka kohti seurakuntataloa ja siellä pidettävää pääsiäismessun kaltaista tilaisuutta - mormonien tapaan! Mä oon yleensä ihan vaan mielenkiinnolla Richin mukana tutustumassa uusiin asioihin ja hankkimassa vähän perspektiiviä tähän omaan olemiseen,. Ja tietysti kun ajattelee sen niin, kuinka ainutlaatuista on päästä tollasiin tilaisuuksiin sisäpiirin kautta.
Mähän en ole mikään himouskonnollinen, mutta ajattelen että ymmärrän enemmän tota mun kämppista kun katsastan mitä heijän uskonto sisältää. Ollaan me muutamina automatkoina ruokaostoksilta tänne keskusteltu että mitä se mormonien uskonto on ja että mihin ne uskoo ja miten se eroaa  luterilaisuudesta. Musta jokainen saa uskoa omavaltaisesti haluamiinsa asioihin, kunhan siitä ei tule itselleen taakka tai haittaa muiden elämää..

Lähtö oli puoli yksi, joten ehdin aamulla käydä suihkussa ja kuivatella hiuksia terassilla samalla piirrelle ja melkein ehdin testa Prismacolor värikyniä - mutten vieläkään! Eilen meijän Walmart reissulla ostin sukkikset ton mun hameen kanssa sekä pienen laukun johon saisin ängettyä ton luurin kun ei hameessa ole taskuja. Pikkasen hyvittavaa, koska mä olen pitänyt hameta viimeksi ööh 1½-2.v sitten. Lämpötilaennuste oli täksi päiväksi 31C (!!) joten piti miettiä mitä yläosaa pistää: koristeltu vaaleensininen toppi ja valkonen neuletakki. Yritin saada hiuksiin kiharat kiertämällä ne hiusoannan ympärille, mutta huomasin ne avatessani, että tukka oli vielä märkä= suorat sitten. Rich sanoi rappusia alas tullessani, että näytän hyvän asialliselta = jees no kiva ja mentiin.

Paikka oli sama kuin missä oltiin torstaina, - ja viime vuonna. Sama seurakuntatalo. Aulassa oli muutamia tuttuja torstaisia kasvoja. Muun muassa yks albanialaistaustainen mies joka heitti mulle sellasen jutun, että "moi" on albaniaks tyttö. Kielestä on aina kiva repii hyviä juttuja. Kirkkosalista otettiin pamfletti ja Rich tokaisi mulle, että häntä on pyydetty jakamaan ehtoollista parin muun kanssa joten saan istua yksin siihen asti. Noh, istahdin oikeaan reunaan yksinäni.

Seremonia alkoi sillä, että liikkeen presidentti toivotti kaikki tervetulleeks ja kertoi mitä tulee tapahtumaan ja missä vaiheessa. Sitten oli yhteislauluvirsi ja joku veti rukouksen. Seuraavaks joku nainen kertoi jonkun tällaisen uskonnollisen tarinan jonka jälkeen tuli mies joka kertoi pitkän pitkän pitkän aikaa lähetyssaarnaajamatkastaan Turkkiin. Meinasin monesti että keksi nyt vielä jotain kerrottavaa niinä hetkinä kun saliin tuli kuolemanhiljaista - onneksi lopetti jossain vaiheessa. Sitten oli ehtoollisen vuoro, Rich oli jossain vaiheessa tullu nopeasti mulle kertomaan että ehtoollista ei ole pakko ottaa jos ei halua  - ookkei katsotaan! Musta oli enemminkin aika mielenkiintoista miten se toteutettiin. Mormonithan ei juo alkoholia, mutta ekana oli leivän jakaminen. Noin 8 miestä otti lavan oikeasta kulmasta liinojen alta korit ja lähtivät kuljettamaan niitä  kohti. Jokainen otti korista leipäpalan - no minäkin otin kun ajattelin olla kohtelias. Seuraavaks oli  tää vesi. Taas ne otti korit sieltä liinojen alta ja vesi oli sellasissa pienissä kipoissa. Tyyppi tuli korin kaa viereen, otit kipon käteen, huikkasit sen naaman ja pudotit sen tyhjän kipon sitten korin keskiosassa olevaan aukkoon. Mähän en siis ekaks huomannu sitä väliä siinä ja laitoin kipon takaisin siihen pieneen syvennykseen josta olin kipon ottannu :D

Sitten oli taas virsi jonka jälkeen nää pääjehut edestä puhui kirkollisia, jonka jälkeen "yleisöstä" nousi porukkaa lavalle kuoroksi laulamaan taas uuden virren. Tän jälkeen oli vielä jotain jonka jälkeen tilaisuus loppui. Tai siis "Loppui" - no ei vaineskaan! Seuraavaks oli oppituntien aika!  Tää albanialaistyyppi ja Rich yritti kumpikin puhua mua puolelleen että mille oppitunnille tulen ja noh käännyin tietysti tutun ja turvallisen Richin mukaan. Mut siis me mennään koululuokkaan jossa on liitutaulu ja tuoleja (ei kuitenkaan pulpetteja). Siellä on edessä pulpetin takana opettaja ja meitä on luokassa joku 10. Sitten luetaan kirjasta tekstejä ja vastataan kirjassa kysyttäviin kysymyksiin, jotka tällä oppitunnilla liittyivät johonkin lupausteemaan. Ei mitään hajua kuinka kauan se kesti, mutta seuraavaks oli toinen tunti jolloin miehet meni omaan, ja naiset omaan luokkaan. Rich opasti mut jonkun naisen mukaan ja sitten naisten kanssa keskusteltiin pyhästä hengestä. Joukossa oli yksi oikein tositosi uskovainen nainen jota kuunnellessa tuli aika sellainen olo, että aa missä mä olen. Siis silleen että jotkut ihmiset voi ottaa uskonnon niin henkeen ja vereen. Vaikea selittää! Minuahan kukaan ei saa käännytettyä ei ei ei en ala opettelemaan kirjoja ulkoa.

Oliskohan kello ollu jo jotain neljä kun toi loppu. Joku oli vielä "messun" aikana maininnu, että jos ei ole kotona ruokaa ym. syitä niin jollekin kirkon tyypille voi mennä syömään. No minä ja Rich lähettiin sitten suoraan kirkosta syömään sinne, kun ei meille täänne asemalle mitään pääsisäisruokaprameuksia oltu ostettu.
Ajettiin Virginian toiseen piirikuntaan (Stafford County) ja löydettiin pienen ajelun jälkeen oikea talo. Siellä oli porukkaa keittiössä hääräämässä ja siinä välissä kun odoteltiin ja esittäyfyttiin niin napsittiin keksejä ja juustoja. Taisin olla pieni outolintu sieelä, koska perheen neisten lisäksi vieraiden joukossa mä olin ainut nainen siellä. Muut öö 10 oli miehiä. Kaikilla valkoinen siisti paina kravaatteineen ja mustat housut. Ihan kuin siinä Elisan mainoksessa jossa ne kaks miestä koputtelee ovilla ja kauppaa puhelinliittymiä :D Ihan sellainen tunne tuli kun siellä oli .Ruuaks oli kaikenlaista: (suolaista) kinkkua, perunamuusia, parsaa, keitettyjä palsternakkoja, kastiketta, keitettyjä kananmunia,  perunasalaattia, suolakurkuja ja jälkkäriks vihreänväristä kermavaahto-pistaasipähkinä-vaahtokarkki"salaattia".
Talo oli itsessään siisti ja hienosti sisustettu, kirjavalikoima ja taulut oli uskonnollisviritteisiä mut kaikenkaikkaan kaikki oli ystävällisiä, kohteliaita ja mukavasti yrittivät ottaa muakin välillä juttuun mukaan, Yksi mies jonka kanssa juttelin kertoi (taas kerran) että kuinka mun englanti on niin hyvää ja diibadaaba. Oltiin asemalla vähän ennen kaheksaa ja olin jo ennen kymmentä pehkuissa päivästä väsyneenä :D